malliksi? ehkä tai ehkä ei sittenkään...

otsikko taitaa kertoo jo melkein kaiken mut kaipa te kaipaatte taustoja. serkkuni (joka on näissä postauksissa jo ainakin kerran näkynyt) oli halukas pyrkimään Studio Eliteen mutta matkaan tuli helkkarin suuri mutka! mallikansion tekeminen makso jotain 390€ .... ehkä ei. päätettiin siis pistää oma studio pystyyn!

ja näin se käy:

en asu mitenkään metsän keskellä,
mut mein pihapiiristä löytyy vanha
talli johon me oma studio Kellari pystytettiin 

tässä lisää kulisseja 

serkun kans meil on usein too0o0o0si hauskaa kahestaan ja keskenämme muutenki. tää on ehkä parhain idea tähän astisista. 

tässä olis sitten tuotoksia:

me ollaan molemmat melko tyytyväisiä näihin kaikkiin. tää oli nyt vähän kuvapainotteinen postaus, mut toivottavasti tykkäsitte näistä. kannattaa toteuttaa ideat; koskaan ei tiiä onko ne mahdollisia vai mahdottomia.

reggae vie mennessään!

pahoittelen saamattomuuttani kirjottamisessa. en oo keksiny mitään erikoista mut tänään se todellakin iski!

en koskaan ennen olettanu, et joku asia voi viedä mennessään niin täysin. ensinnäkään en oo mikään lukutoukka. tai no olin, mut en oo enää. luin äidinkielen 4 kurssia varten elämänkertaa ja kirjaston kiinnostavin elämänkerta oli sillä hetkellä Jukka Pojan elämänkerta. 

oon näyttäny tän kirjan kuvan aikasemminki tääl,
mut tänään se oli oikein päivän keskipisteenä!

itse henkilökohtaisesti aion hankkia rastat vanojentanssien jälkeen. syynä siihen ajankohtaan on se, että äitini (perfektionistina) saa minusta oikein kauniin kuvan ennen kun teen ittestäni tahallani peikon :D 

istuin big bandini harkoissa ja koska soitan huilua, en ollut varma onko kapulla mulle stemmaa (eli nuotteja) joten menin sinne kuitenkin varmuuden vuoksi. no, niitä ei sitten ollut joten luin yllä olevaa kirjaa ja yllätyin. en todellakaan ollut perehtynyt laiskuudessani rastakulttuuriin niin syvästi mutta tässä tuli oikein aimo perehdytys senkin edestä. 

ihastuin elämäntapaan joka artistin perheellä on. rento ja kiireetön elämäntapa olis kaikille hyväksi! nykyään kiirehditään niin kovasti. suuntautumisesta en kaikessa ollut samaa mieltä (tarkoitan siis uskonnollista suuntautumista) mutta oli siellä joitakin asioita, joista saatoin olla samaa mieltäkin. yllätyin siitä, että löysin edes niinkin paljon Raamatunkohtia kirjasta ja olen vasta 70. sivulla!

silti, se tunne! kuuntelin kun porukka taustalla soitti melko epävireisesti mutta coolisti big bandille suunnattua musiikkia ja lueskelin reggeata käsittelevää kirjaa. uskokaa tai älkää, mut se oli kummallinen yhdistelmä! :D en oo lukenu näin intensitiivisesti kirjaa niinku AIKOIHIN (viimeks ala-asteella) ja se tuntu ihan mielettömän hyvältä, ku silmät vaan imi sitä tekstiä! rakastan reggae-musiikkia sen rentouden ja huolettomuuden takia. ihmiset oudoksuu kaupungilla niitä ihmisiä, jotka huoletta edustaa omaksi kokemaansa genreä ja se on väärin. kaikkien pitäis saada olla sellasia ku haluaa. mitä me ollaan muita tuomitsemaan, jätetään se ylemmän käden oikeudeksi se tuomitseminen ;)

tässä oli tiivistetysi mun kokemukset Jukka Pojan elämästä sivulle 70 asti ja siitä että suvaitaan ihmisiä, vaikka ne oliski joskus tosi kurjia. suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka välittää yhtään reggaesta! :)

aikaa rakkaitten kanssa!

kaikki on hyvin kun oon Kummussa. tarkoitan siis Päiväkummun kurssikeskusta, paikkaa jossa kävin riparini. sydämeni pysähtyi siellä ja se myös jäi sinne.... osaksi. kävin riparin vuonna 2010 ja olin isosena tänä kesänä 2012. ette edes osaa kuvitella kuinka nautin siellä olemisesta! kun astuu Kummun maaperälle, tietää ja tuntee, että on kotona. finally. 

omat "pikkuseni" ovat aivan loistavia! kaksi tyttöä ja poikaa + minä! ette arvaakaan kuinka paljon sain nauraa niitä jo ensimmäisessä raamiksessa. enkä lakkaa nauramasta niitä.

Kummussa on tapana riparien jälkeen järjestää vielä jatkoripari, jossa on vielä mahdollisuus nähdä riparikavereita kunnolla. tämä jatkis meillä oli nyt viimeviikonloppuna ja kuten tavallista, meillä oli aivan MIELETTÖMÄN hauskaa!

tää on ihan perusmeininkiä :D

meillä isoset ja "pikkuset" on loistavia ystäviä
keskenään! :)

tässä valmistaudutaan tasamaan Tansanian
naisten hyväksi :)

tämän merkin alla on hyvä olla <3

tässä koko kuoro, jonka voimin viihdytimme ohikulkijoita !

Kummussa porukka on hyvinkin läheistä!jopa pojat ;)

tunnelmia sunnuntaiaamuna klo 10. ihanat maisemat!

on aivan loistavaa huomata se, kuinka ympäristö ja ihmiset vaikuttaa omaan käyttäytymiseen. koulussa ollessa ei kuule muuta kuin kirosanoja ja ne valitettavasti tarttuvat... mutta Kummussa tätä ongelmaa ei ole. se on jotenkin - rauhan tyyssija. omalla tavallaan. en vaan voi kylliksi korostaa sitä, kuinka hyvältä tuntuu jättää huolet ja murheet ylemmälle taholle ja vielä huomata, ettei ole hätää. ei sitten ollenkaan.

tämä postaus oli vähän myöhässä, mutta tapahtui viikonloppuna 14.-16.9. toivottavasti opeitte jälleen jotain uutta meikäläisestä.

JANO!!!!!!!!!

oletan että useimmat teistä on tainnu kattoa joskus Elämä Lapselle -konserttia. itse oon ollu katsomassa livenä kahdesti. tänä vuonna oli se toinen kerta. nyt ajattelin laittaa tänne pientä argumenttia...

joka tapauksessa reissu oli onnistunut ja oikein hauska. meininki oli loistava! matkan teko ei vain meikäläistä oikein miellyttänyt. meiltä päin lähti iso linkka ja pikkubussi. isompi oli täynnä, joten meidät ahdettiin tähän pienempään ja siellä odotti muhkea yllätys; kahdeksan -99 poikaa linja-auton perällä. ja koko matkan (kaksi tuskallista tuntia) kuuntelin sitä JÄRKYTTÄVÄÄ kirosanojen kirjoa. en tiennyt että sen ikäiset osaa edes moisia. taisi siellä olla yksi -00:kin. tämän herran suusta tulikin ne kaikki "kovimmat" sanat ja jutut.

päivän säätiedoitus oli yhtä hymyä :)

perillä odotti JÄRKYTTÄVÄ ahdistus, meteli ja ryysis! siis miten ihmiset ei voi koskaan tajuta sitä, et ne kyllä pääsee sinne saliin... tosin, itsekin siellä parin kamun kanssa keploteltiin itsemme taktisesti sisälle ja keskelle permannon porukkaa. tiellä oli alkuun eräs erittäin ärysttävä eukko, joka tökkiäisi mua kyynerpäällään mahaan, koska pidin erästä kaveria kädestä kii ja yritin päästä läpi. (jos sinä ilkeä teiniblondi luet tätä, niin saanen kertoa, että olin ovela ja kiersin sinut ja typerät ystäväsi) 

tässä sitä sitten ollaan kavereiden keskellä! itse en ole kuvassa,
 koska otan tätä loistokasta ototsta..

pientä taidekuvaa

sydämet kuvastaa fiilistä :)

tähän asti kaikki oli meidän osalta sujunut loistavasti. koko konsertin alussa eräs tyttö sinne pyörtyi ja se on täysin järjestelmän vika! ymmärrän, että turvallisuuden takaamiseksi pullot otetaan pois sisälle astuessa, mutta sitä ei mielestäni olla ajateltu loppuun... kaikilla ei välttämättä ole mahdollista ostaa areenalta juomia jotka ovat KALLIITA ja jos vaikka on allergikko eivät kaikki litkut sovi. henkilökohtaisesti olin kuolla janoon kaksituntia kestävän konsertin vuoksi! onneksi kuvissakin esiintyvällä tummatukkaisella ystävälläni oli kaksi pillimehua, jotka jaoimme n. 10 hengen voimin. laitoin uskoni siihen, että kun pääsemme ulos voin ostaa juotavaa jostakin putiikista, ennen kuin se 8000 henkeä puskee päälle konsertin loppuessa. no, harmikseni totesin parin ystäväni kanssa, että oli täysin mahdotonta saada edes juomista, koska kaikki kioskit olivat areenalla KIINNI! ja mua ärsytti!!! mitä ihmettä tällainen oikeasti on?! kysyin eräältä järjestyksen valvojalta, että myydäänkö siellä juomista ollenkaan ja sain häneltä vastauksen, typerän sellaisen; "Tuo Pasilan asema on lähin." uskokaa tai älkää, meikäläistä risoi! 

olin todella tuohtunut siitä, että seuraava paikka jossa saisin juomista kunnolla olisi Forssan autokeidas, josta en erityisemmin pidä. tämä systeemi ei toimi ja siitä on jo parin vuoden takaa todistusaineistoakin; ihmiset pyörtyvät permannolla koska haluavat nänhdä idolinsa ja bilettää, mutta koska eivät saa juotavaa, he tuupertuvat ja missaavat kaiken mahdollisen. 

loppumatkassamme ei ollut mitään uutta tulomatkaan verrattuna. ainoa ero oli siinä että nukuin :D
anyway, konsertti oli mieletön ja kylttimme pääsikin telkkariin.... ainakin 10 kertaa! ;)

itse en ollut tätä kylttiä väsännyt, enkä ole köyliöstä
mutta kuitenkin. jos nauhoititte ohjelman, saatatte useasti nähdä tämän kyltin ;)

kylmä ja kuiva päivä

aamulla laittaessani hiuksia ystäväni ilmestyy kotiini. on hauska saada seuraa heti aamusta. aamu oli kuitenkin viileä. ei kylmä mutta vilpoinen. maanantait ei sovi mulle. koulua 8.30-14.35 ja mulla ei ajatus luista. 

on huvittavaa miten koulussa opettajat olettavat meidän tekevän KAIKEN mitä he käskevät tehdä. puolet tehtävistäni ei TODELLAKAAN ole tehtynä! tosin nekin valmistuvat tässä ajallaan.. 

harmaat pilvet, kova tuuli ja +10*C

joskus tuntuu ettei opettajat muista/halua muistaa millasta on olla oppilaana. viikonlopulle tehtäviä annettaessa tokaistaan: "Ette te kuitenkaan tee mitään järkevää viikonloppuna. Hyvin ehditte tehdä matikan tehtäviä" (tätä seuraa lista kymmenestä tehtävästä) 

kirjassa luettavia sivuja 354 kpl ja aikaa lukea; 2 viikkoa...  tietokirja oli pakko valita
ja tämä sopi mulle kaikista parhaiten. 

tähän tiivistän kaiken. LIIKAAAAAA!

jos vaikka huominen olis parempi.....

AH!

en tiiä ootteko koskaan kuullu Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnasta mutta nyt kuulette, koska tämä kirjoitus sisältää ainoastaan heidän ylistämistään!

aamu alkoi yllättävän kauniisti. aurinko paisto suoraan ikkunasta sisään ja koska halusin ilahduttaa teitä, päätin napata pari kuvaa lievästä aamu-usvasta sekä auringosta :)

tässä se on! ruoho oli märkää ja ilma viileähkö mutta silti syksyn ihanimpia hetkiä <3

tää näytti ihan siaraan kivalta!

tossa ilmassa ja fiiliksessä oli ihanaa lähteä kohti Säkylää. te jotka ette meikäläistä tunne, niin selvennän. soitan poikkihuilua 9. vuotta ja olen soittanut Tuulimyllyn Puhaltajissa n. 6-7 vuotta. orkesteri kilpailee SM tasolla ja porukka on kaikenkaikkiaan loistava! tänään meillä oli konsertti Varusmiessoittokunnan kanssa Säkylä hallissa. orkesterimme lämppäsi ja VMSK hoiti lopun showsta.

parhainta seuraa ikinä! kuva otettu Norjan
Hollmenkollenin päällä.

tässä on vain noin.. kymmenesosa koko orkesterista mutta tähän tiivistyy parahin seura, jonka kanssa on mukavaa tehdä musiikkia. no, harjoitukset alko Säkylän yhteiskoululla klo 9.30, ruokaa saimme parin tauon ja soiton jälkeen klo 12.30. (koko päivän aikana söin vain kahdesti - ei ollut aikaa moiselle)

tässä VMSK + Saara Aalto

tätä ette olisi halunnu missata! mieletöntä rytmiikkaa!

elämäni on yhtä musiikkia ja tuntuu, että oon menettäny sydämeni sille lähes kokonaa. opiskelen sisustusartesaaniksi tällä hetkellä ja tämä ottaa sydämestä koska molemmat aivan unelma-ammatteja!

musiikkia kaikille! suosittelen kuuntelemaan Nightwishin version kappaleesta Over the Hills <3

yhtä hulinaa!

tämä päivä kului vakioparturini/äitini ystävän parturi-kampaamon avajaisissa ns. huoltojoukoissa. tekemistä riitti... kahvia keitin ainakin 4 täyttä pannullista! ei se paljon itsessään ollut mutta kumminkin. leikkasin myös kakkupaloja vieraille sekä täytin mehukannua ja termaria.

eniten ihmetytti se, kuinka suomalaisiin ja ihmisiin ylipäätään vetoaa sanat ILMAINEN ja KAHVI! kampaamo Inspiroon käveli sisään ihmisiä, joilla ei ollut edes kiinostusta koko asiaan. nämä heput kävelivät suorinta tietä kahvituspöydän eteen ja hymyilivät maireasti sanoen: 'Täältäkö saa kahvia?' mielestäni toi on melko epäreilua....

liikkeen nimi poltettu palikkaan, tikkaat farsan ja serkkujeni isän käsialaa

kaikessa vilinässä sitä ehti silti kuvata materiaalia tännekkin :D muutama taidekuva sekä muutama otos kaikista happeningeistä

kynttilöitä ja tunnelmaa

Samojen valmistajien aikaansaamaa
tyrni-valkosuklaa kakkua! on harmillista
ettei täällä ole mahdollista jakaa
kuvan lisäksi myös makua :D

Vammalan NY-opiskelijoiden (kokkien) cookieseja,
nam!

myynnissä myös käsin tehtyjä koruja

lapset saivat myös kasvomaalauksia, tässä
muutama malli

tässä Angry Birdin malli

asiakkaita vieraili odotettua enemmän. en todella keksi mitään muuta sanottavaa, koska mielestäni kuvat puhuvat puolestaan. meillä ns. avustajilla ainakin oli hauskaa :D

silmälasijengi :D minä ja serkkuni

l

lisää "taidekuvia" liikken nimi on oletettavimmin tullut kaikille selväksi :D

väsyneenä mutta tyytyväisenä päivä saatettu päätökseensä

päiväni kampaamossa loppui klo 15. siitä se jatkuu serkkujen "vahtimisella" (isojahan ne jo ovat mutta kuitenkin, se annettiin tehtäväksi) :) nuorempi (11 v.) pelaa wiillä ja me "isommat" rentoudutaan sohvalla ja facebookissa :)

jos totta puhutaan..

jos totta puhutaan, niin tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni IKINÄ! joskus vuosi sitten loin tämän blogin, mutten osannut käyttää sitä ja nyt vasta vuosi myöhemmin huomaan, etteivät ne sitten minnekään kadonneet... suorastaan hävettää !

yhtä hymyä!

kuten kuvasta näkyy, olen melko iloinen veikkonen! harvemmin on sellaisia päiviä, etten olisi naurahtanut kertaakaan. parhaimmat naurut tulevat ystävien ja serkkujeni kanssa. toisaalta ne voisi lukea ystäviksi muttei kuitenkaan. sukuahan ne vaan on! ;)

en sen erikoisemmin tule välttämättä olemaan mikään hirmubloggaaja töiden ja lukion sekä ammattikoulun vuoksi, joten älkää hermoilko, jos ei tule joka päivä uutta juttua :)


toivon että saisitte tulevaisuudessa meikäläisestä jotakin irti! :)