en koskaan ennen olettanu, et joku asia voi viedä mennessään niin täysin. ensinnäkään en oo mikään lukutoukka. tai no olin, mut en oo enää. luin äidinkielen 4 kurssia varten elämänkertaa ja kirjaston kiinnostavin elämänkerta oli sillä hetkellä Jukka Pojan elämänkerta.
 |
| oon näyttäny tän kirjan kuvan aikasemminki tääl, mut tänään se oli oikein päivän keskipisteenä! |
itse henkilökohtaisesti aion hankkia rastat vanojentanssien jälkeen. syynä siihen ajankohtaan on se, että äitini (perfektionistina) saa minusta oikein kauniin kuvan ennen kun teen ittestäni tahallani peikon :D
istuin big bandini harkoissa ja koska soitan huilua, en ollut varma onko kapulla mulle stemmaa (eli nuotteja) joten menin sinne kuitenkin varmuuden vuoksi. no, niitä ei sitten ollut joten luin yllä olevaa kirjaa ja yllätyin. en todellakaan ollut perehtynyt laiskuudessani rastakulttuuriin niin syvästi mutta tässä tuli oikein aimo perehdytys senkin edestä.
ihastuin elämäntapaan joka artistin perheellä on. rento ja kiireetön elämäntapa olis kaikille hyväksi! nykyään kiirehditään niin kovasti. suuntautumisesta en kaikessa ollut samaa mieltä (tarkoitan siis uskonnollista suuntautumista) mutta oli siellä joitakin asioita, joista saatoin olla samaa mieltäkin. yllätyin siitä, että löysin edes niinkin paljon Raamatunkohtia kirjasta ja olen vasta 70. sivulla!
silti, se tunne! kuuntelin kun porukka taustalla soitti melko epävireisesti mutta coolisti big bandille suunnattua musiikkia ja lueskelin reggeata käsittelevää kirjaa. uskokaa tai älkää, mut se oli kummallinen yhdistelmä! :D en oo lukenu näin intensitiivisesti kirjaa niinku AIKOIHIN (viimeks ala-asteella) ja se tuntu ihan mielettömän hyvältä, ku silmät vaan imi sitä tekstiä! rakastan reggae-musiikkia sen rentouden ja huolettomuuden takia. ihmiset oudoksuu kaupungilla niitä ihmisiä, jotka huoletta edustaa omaksi kokemaansa genreä ja se on väärin. kaikkien pitäis saada olla sellasia ku haluaa. mitä me ollaan muita tuomitsemaan, jätetään se ylemmän käden oikeudeksi se tuomitseminen ;)
tässä oli tiivistetysi mun kokemukset Jukka Pojan elämästä sivulle 70 asti ja siitä että suvaitaan ihmisiä, vaikka ne oliski joskus tosi kurjia. suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka välittää yhtään reggaesta! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti