perjantai 30. marraskuuta 2012

palkitsevaa olemista monelta kantilta

otsikko voi olla harhaan johtava, mut heti näin alkuun pyydän anteeksi, et on vähän jääny tää postailu mut kohta kerron miks. 

tää viikko on ollu toisaalta tosi rankka, mut toisaalta melko easy. mun on pitäny tehä hiki hatussa matikan rästitehtäviä, tosin... huonolla menestyksellä.

viime viikon torstaina olin ekoissa kuvauksissa mukana. työnantaja sano jo heti ku alotin, että sulla tulee oleen kolmen tyyppisiä tehtäviä; superhelppoja tehtäviä, tosi vaikeita tehtäviä joista selviän sitten omien kykyjeni mukaan ja sitte niitä, jotka ei edes kuulu mun alaan. näissä torstain kuvauksissa hoidin cateringin, eli tein lounasvoileivät koko porukalle (7 hlö). jos kaikille ei ole vielä selvää, niin cateraus ei oo mun alaa ollenkaan :D

perjantaina tultiin studiolle ja mut jätettiin yksin kahden messumattorullan kans. mun tehtävänä oli siis levittää ne pitkin kuvausalan lattiaa, jotta saadaan täysin valkonen tunnelma, niinku suunnitelmissa oli. ja että oli rankkaa...

tällä viikolla oon seurannu kuvauksia ja täytyy kyllä sanoo, että tää on työssäoppimispaikoista parhain jo pelkän oppimisen kannalta. tästä ympäristöstä oppii ihan törkeesti! mä nään millasta on kulissien takana ja opin ihmiseltä, joka on ollu alalla ihan hirmu kauan. työympäristö ei vois olla parempi ja ku ihmiset on oikein positiivisia eikä turhaan meuhkaa, ni mikäs täs on ollessa! 

pitkin viikkoo tein porukalle aamupalaa ja toimin juoksupoikana alakerrasta tuleville työkavereille, joilla ei ollu korttia. (mein hissi siis toimi sellasella kortin lukijalla, ku meni ylöspäin, alaspäin pääsi ilman) 

en ehkä istu jatkuvasti pomon olan takana ja seuraa jokaista liikettä mitä se tekee ja kyttää miten se suunnittelee sen kohteet. mä seuraan kauempaa, kun se tekee ja selostaa kameroille asioita ja opin sen mielipiteistä hirmu paljon!! koulussa syötetään design-mössöö ja se on melko vaarallista. ÄLKÄÄ SEKOITTAKO DESIGNIA LAATUUN!!!!!! tämä lause kuuluu niihin, jotka olen varmasti oppinut.

viikon varrella on tullut myös muutama uusi sana/lausahdus jotka saavat nauramaan joka kerta ku edes ajattelen! 

-hörönlörö
- tonokkeli
- Pirkko Tampereelta

näitä tulee lisää, kunhan tässä muistan. tänään loppu kuvaukset ja siinä purkaessa studioo auttelin siinä vähän kaikessa. tavaraa piti kantaa paikasta A paikkaan B. koko viikon kruunasi "työparin" ensimmäinen halaus ja hymy sekä pomon halaus ja sanat; voi lapsi kulta. :'3 

todettakoon, että RAKASTAN työssäoppimispaikkaani ja kaiken lisäksi saan jatkaa tammikuussakin vielä. 


p.s. kuvia tässä postauksessa ei ole, koska typerä Picasan verkkoalbumi jonka kuvien pienennys EI TOIMI!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti