hiljaa hyvä tulee

ja jälleen kerran tämä tyttö on onnistunu unohtamaan blogin lähes kokonaan, en täysin mutta kuitenkin. kaikkee normaalia ja epänormaalia tapahtunu tässä mutta ei voi muistaa että mitä kaikkee. ja sitten ku tulee mieleen et voisinpa tästä kirjottaa, niin en muista koska aina tapahtuu jotain sillä hetkellä jännää ja sitten se edellinen jännä unohtuu...

meillä on äidin kans sellanen leikkimielinen kilpailu, että kumpi löytää ensimmäisenä kevään ekat leskenlehdet. äiti on aina aamulenkeillä bongannu ne, mut tää vuosi on MUN! ajelin pyörällä ja näin pienet keltaset kukkaset jotka kummasti erottuu tosta ruskeesta savesta. hauska näky kyllä. tästä kuvasta tulee heti ajatus, että kyllä se kevät ja kesä sieltä tulee. hitaasti, mutta tulee kuitenkin.

"ihan ku tulis kotiinsa", sano pauliina ku tultiin pihlavaan orkesterileiriä varten. se on sinänsä hassu paikka, koska suurin osa TP:n leireistä järjestetään siellä ja siitä paikasta nyt vaan on sattunu tuleen jotenki kodinomainen. siellä viihtyy. suosittelen.

toinen hassu juttu pihlavassa on se, että kun sinne saareen tullaan kapeahkon sillan yli, niin siellä, keskellä järvee, seisoo yksinäinen puu. mietittiin, että tuleeko siihen edes ikinä lehtiä, kun joka kerta ku me ollaan pihlavaan tultu niin se on ollu lehdetön. 

teki mieli kuvata sitä pientä puuta. raukka ku joutuu oleen ihan yksin. mutta siitä sai hyviä kuvia. kuvauksellinen mut yksin. ja ihan näin rehellisesti voin todeta, etten oo käyttäny minkään sortin viilunkia näissä. kuvat on aitoja ja muokkaamattomia. only by me!

muistakaa, että kyl se kevät sieltä vielä tulee! hitaasti, mutta varmasti.