keskiviikko 20. marraskuuta 2013

miksi ihminen haluaa parisuhteeseen?

oon tässä jo kohta kuukauden katsellu Netflixistä Ally McBealia jossa juonena (yksinkertaistettuna) on lähes 30-vuotiaan naisen sinkkuus ja sen oikean löytäminen. ihmissuhdekiemurat alkaakin tätä nykyä aikaisimmillaan jo ala-asteella. "alax oleen?" on hyvinkin yleinen tapa kysyä tyttöä/poikaa näyttäytymään ns. poika-/tyttöystävänä. eihän ne suhteet mitään kestä eivätkä edes tarkoita mitään ja loppuvatkin siinä muutaman viikon jälkeen (kyllästymiseen) ja kohta onkin jo seuraava jonossa. edes yläastelaisten suhteet eivät kestä (silti on olemassa poikkeuksia). enää ei tosin kysytä että aletaanko vaan jotenkin päätyy toisen kanssa yhteen. näitäkin kumppaneita saattaa olla koko yläasteen aikana useempia. 

olenko ainoa joka miettii, miksi ihmeessä koko seurusteluhömppä alkaa niin aikaisin? tuleeko se tarve televisio-ohjelmista ja elokuvista, joissa aina on tyttö ja poika jotka päätyvät leffan loppupuolella yhteen? 

mitä enemmän näitä vuosia on itsellekkin ilmaatunu (en tarkoita että olisin mitenkään kaikkitietävä tässä 18 vuoden iässä), oon alkanu tajuamaan mistä tässä seurustelemisessa on kyse. nuorempana se johtuu siitä, että haluaa jonkun jota pussailla ja pitää kädestä, vanhempana se on aivan jotain muuta. 


kumppani on:
joku, joka
kuuntelee
lohduttaa
kutittaa
pitää sylissä
hoivaa kun on kipeä
naurattaa
silittää päätä
halaa kun on paha mieli
pelaa hammastahnasotaa
jakaa arjen ilot
ja surut
huomioi mieltymykset

ja ennen kaikkea
R-A-K-A-S-T-A-A
aidosti



Ally McBeal uskoo, että jokaiselle on se "oikea" ja että tosirakkaus on kaunista ja muuta ihanaa. nykyään se tuntuu olevan mahdotonta koska lähes joka ainoassa tv-sarjassa sekä tosielämässä avioparit eroavat. eroprosentit on nykyään aika huimia. itse haluaisin uskoa siihen, että rakkaus on ihanaa ja kaunista. ketä kiinnostaa pienet erimielisyydet pitkin elämää? jos niihin pitää jumittua ja alkaa märehtimään, niin johan on aiheet lopussa! erimielisyyksiä tulee aina, jompikumpi loukkaa toista jne. mutta kuka kielsi selvittämästä niitä?! jos on paha mieli, niin hyvänen aika, puhukaa ne selviksi. ei saa mennä nukkumaan jos on paha mieli vaan asiat pitää selvittää, jotta seuraava päivä voi olla parempi. 


kaikkein tärkeintä on kuunnella toista ja siitä huolimatta ettei aina ymmärrä, yrittää edes. pienet arjen yllätykset tuntuu kivoilta ja tulee sellanen olo, että joku oikeesti kuunteli mitä halusin. pienistä arjen iloista on kiva jatkaa hyvillä mielin ja kerätä niitä vaikka lisää. ja itsestä ainakin tuntuu ihan loistavalta, kun saa pitkän halauksen joka viestii että toinen on ikävöinyt pahemman kerran.



näihin syvällisiin tunnelmiin lopettelen tänään.
toivottavasti ehtisin pian kirjoittaa muutakin.
tällä kertaa oon vaan niin rakastunut,
että halusin jakaa tän.
-jensku-

3 kommenttia: