odottavan aika on aina pitkä

on sitä lunta odotettu. se tuli - ja meni. mutta toinen asia mitä odotan on työssäoppimiseni. en tiiä moniko tämän blogin lukijoista tietää Nelosen Inno ohjelmasta alkuperäisen juontajan, mutta kyseiselle nimeltämainitsemattomalle henkilölle oon menossa työssäoppimaan. en muista/jaksa tarkistaa, kerroinko opiskelualastani aikaisemmin, mutta nyt kerron. lyhyesti.

opiskelen sisustusartesaaniksi toista vuotta ja II ja III vuosikurssilla pitää hakeutua tietyksi ajanjaksoksi (II vuosikurssilla 12vk ja III 8vk) jollekin työpaikalle, jonne voi mahdollisesti päästä valmistumisen jälkeen...

ensilumi ja minä

meiltä kotoo kestää linkalla (kyllä, linja-autoa voi kutsua linkaksi) kolmisen tuntia ja se jos mikä on PIIIIIIITKÄ aika odottavalle opiskelijalle. kaiken odottaminen tuntuu pitkältä, mutta kun sen saavuttaa miettii, että minne hittoon se aika oikein meni. mitä tässä välissä tapahtui. sen huomaa viimeistään kesäloman ekana päivänä, ku ollaan saatu todistukset. siis sen että aika menee nopeesti mutta hitaasti. 

kaverin odottaminenki on hidasta ja aika tuntuu törkeen hitaalta. ja koska mun kavereita lähtee koko ajan, alkaa aina uus odotus. ensin paras kaveri 2010 kiinaan, sitte seuraava nyt syyskuussa ranskaan ja viimesin lähti saksaan tässä syys-lokakuussa. mä odotan koko ajan. odotan et ne tulee takas ja saan itkee lentokentällä ja olla vastassa. okei, nyt meni hiiiiukan surulliseks ja syvälliseks, mut totta tääki. onhan tää vähän synkkä aihe blogiin mut nyt tuntuu tältä.

eihän sitä kukaan jaksa aina auringon paistetta matkia. (tää kuva täs oikeella on mun ihan ite ottama. kaikki kuvat mitä tääl on on mun ite ottamia ja oon ihan sika ylpee siitä)


on vähän sellanen fiilis, et jos tän ny lukee joku mun kaveri, joka asuu lähempänä, ni ottaa nokkiinsa ja luulee, ettei oo mulle tosissaan kaveri. no, joka tapauksessa hän on TOTAALISEN VÄÄRÄSSÄ. eihän mulla niitä lähellä asuvia oo niin kova ikävä, ku niitä näkee jatkuvasti, mut tähän odotus-teemaan liittyen... saahan näitäki kavereita odottaa! sovitussa paikassa saa aina olla odottamassa, ku joku tulee myöhässä. tosin.. se joka on AINA myöhässä, oon varmaan mää. mut joka tapauksessa, kaikki mun kaverit on mulle enemmän tai vähemmän tärkeitä niin hyvässä ku pahassa.

odottaminen on joskus kivaa, joskus ei. odotetaan ensin et tulee kunnon talvi

PEACE! LOVE! PEACE!