aistit hukassa - lost my senses

taas on loistava selitys pitkälle kirjottamattomuudelle. 1) en saa aikaseks 2) joku muu asia sattuu tuleen tielle 3) on vaan muuten jotain muuta tekemistä, joka sattuu olemaan kivaa (esim. haliminen)

again I've got a brilliant reason for my break with this writing. 1) I have no the feeling to write 2) something else comes on my way 3) I just have something more fun to do at the time (f.ex. cuddling) 

oon tässä yli kolme viikkoa sairastanut ihmeellistä flunssaa, joka ehkä alkaa paljastua allergiareaktioks. ei voi sanoo vielä varmaks, mutta kun homekoirastakin jo melkein käyn, niin saattaapi olla että tässä kämpässä hometta on. olo on kaikin puolin tukala (nenä tukossa = en saa henkee = en maista/ haista mitään). ja hassusti myös naama on alkanut reagoida tavalla, jolla se ei aikasemmin oo pahasta olostaan ilmottanu. mun vasemmalle puolelle kasvoja nenän varteen ja poskelle on tupsahtanu pieniä näppylöitä jotka on helkkarin kipeitä! huulet rohtuu (se nyt on normaalia) ja lohkeilee, kohta varmaan ilmaantuu pari stressiherpestäkin! (ei olis uus juttu..) tää on vaikein asia sen suhteen, että haluaisin naaman olevan kunnossa jouluun mennessä, eikä tää nyt niin kamalan hyvältä näytä. mun pärställäni siis on oma joulukalenteri joka yllättää. 

I've had this awful weird flu for three and a half-weeks now which starts to reveal itself as an allergic reaction. I can't be sure yet but I could be a mold dog as well, because of my sneezing, it may be possible that this apartment has mold in it. somewhere. on top of it all, my condition is ticklish (I've got blocked nose = I can't breathe = I don't taste/smell a thing). and my face also reacts very odd way comparing to other ways my skin reacts when it has an allergic reaction. almost the whole left side of my face has weird pimples on my nose and on my cheek also and they hurt a lot! my lips are dry (that's normal for me) and soon there will be maybe couple of cold sores too! (not a surprise either) this is hard for me, 'cause every Christmas I just hope I could be pretty like I got no allergy at all but this doesn't look good now. I think my face has it's own Christmas calendar, which contains only pain for me.

tänään olin kattomassa Tuomaksen peliä Vammalassa serkun kanssa ja sattuipa käymään niinkin hauskasti että se pääsi kentälle. parin viimisen pallon ajaks mutta pääsi kuitenkin! oon ihan hirmu ylpee siitä, eikä ollu hiustenkaan lähtö kaukana (ekasta liigapisteestä edeltävä saa leikata hiukset millai haluaa ja niitä täytyy pitää päivä ja sit ne saa leikata pois). huomenna se mokoma lähtee Kroatiaan pelaamaan ja tulee vasta torstaina, mutta toivottavasti saan seuraa siks aikaa. sen jälkeen meen varmaan koeasumaan Tuomaksen kotiin, jos vaikka tää tauti helpottais ja näyttäisin jouluna hirviön sijaan ihmiseltä.

today my cousin and I were watching my boyfriends volleyball game and suddenly he was lucky and got some time in play too; only for the last two or three points but anyway! I'm so proud of him and he losing his hair wasn't so far either (when you got your first league game point, the previous one gets to cut this players hair the way he wants and this hairs style has to be worn at least for next 24 hours and then you can cut it the way you see it better). tomorrow this love leaves to Croatia to play and comes back on Thursday but hopefully I'll got some company for that time. when he comes back, I'll maybe go and live at his home as a test for my face and this flu if it helps even a bit if i didn't live at my place and I could look like a human instead of a monster.

kuvia ei nyt ole, koska en ole saanu aikaseks.

postaan seuraavaks jotain tästä asunnosta,

kunhan saan sen sellaseen kuntoon.

this time I've got no pics, 'cause I have

been too lazy. next time I'll post

something about this place I live

when I have cleaned it that way.

näkemisiin! see you again!

-jensku-

miksi ihminen haluaa parisuhteeseen?

oon tässä jo kohta kuukauden katsellu Netflixistä Ally McBealia jossa juonena (yksinkertaistettuna) on lähes 30-vuotiaan naisen sinkkuus ja sen oikean löytäminen. ihmissuhdekiemurat alkaakin tätä nykyä aikaisimmillaan jo ala-asteella. "alax oleen?" on hyvinkin yleinen tapa kysyä tyttöä/poikaa näyttäytymään ns. poika-/tyttöystävänä. eihän ne suhteet mitään kestä eivätkä edes tarkoita mitään ja loppuvatkin siinä muutaman viikon jälkeen (kyllästymiseen) ja kohta onkin jo seuraava jonossa. edes yläastelaisten suhteet eivät kestä (silti on olemassa poikkeuksia). enää ei tosin kysytä että aletaanko vaan jotenkin päätyy toisen kanssa yhteen. näitäkin kumppaneita saattaa olla koko yläasteen aikana useempia. 

olenko ainoa joka miettii, miksi ihmeessä koko seurusteluhömppä alkaa niin aikaisin? tuleeko se tarve televisio-ohjelmista ja elokuvista, joissa aina on tyttö ja poika jotka päätyvät leffan loppupuolella yhteen? 

mitä enemmän näitä vuosia on itsellekkin ilmaatunu (en tarkoita että olisin mitenkään kaikkitietävä tässä 18 vuoden iässä), oon alkanu tajuamaan mistä tässä seurustelemisessa on kyse. nuorempana se johtuu siitä, että haluaa jonkun jota pussailla ja pitää kädestä, vanhempana se on aivan jotain muuta. 

kumppani on:

joku, joka

kuuntelee

lohduttaa

kutittaa

pitää sylissä

hoivaa kun on kipeä

naurattaa

silittää päätä

halaa kun on paha mieli

pelaa hammastahnasotaa

jakaa arjen ilot

ja surut

huomioi mieltymykset

ja ennen kaikkea

R-A-K-A-S-T-A-A

aidosti

Ally McBeal uskoo, että jokaiselle on se "oikea" ja että tosirakkaus on kaunista ja muuta ihanaa. nykyään se tuntuu olevan mahdotonta koska lähes joka ainoassa tv-sarjassa sekä tosielämässä avioparit eroavat. eroprosentit on nykyään aika huimia. itse haluaisin uskoa siihen, että rakkaus on ihanaa ja kaunista. ketä kiinnostaa pienet erimielisyydet pitkin elämää? jos niihin pitää jumittua ja alkaa märehtimään, niin johan on aiheet lopussa! erimielisyyksiä tulee aina, jompikumpi loukkaa toista jne. mutta kuka kielsi selvittämästä niitä?! jos on paha mieli, niin hyvänen aika, puhukaa ne selviksi. ei saa mennä nukkumaan jos on paha mieli vaan asiat pitää selvittää, jotta seuraava päivä voi olla parempi. 

kaikkein tärkeintä on kuunnella toista ja siitä huolimatta ettei aina ymmärrä, yrittää edes. pienet arjen yllätykset tuntuu kivoilta ja tulee sellanen olo, että joku oikeesti kuunteli mitä halusin. pienistä arjen iloista on kiva jatkaa hyvillä mielin ja kerätä niitä vaikka lisää. ja itsestä ainakin tuntuu ihan loistavalta, kun saa pitkän halauksen joka viestii että toinen on ikävöinyt pahemman kerran.

näihin syvällisiin tunnelmiin lopettelen tänään.

toivottavasti ehtisin pian kirjoittaa muutakin.

tällä kertaa oon vaan niin rakastunut,

että halusin jakaa tän.

-jensku-

back to normal

tiskivuoren selättäminen ja ärsyttävien leivänmurusten imuroiminen vaati tahtoa laittoman paljon, mutta kun ne alkaa ärsyttää tarpeeks paljon niin johan on huippufiilis! sain ryhmänohjaajalta vapaapäivän erinäisistä syistä ja sen aikana unohdin kyllä kaikki kouluhuolet. vietin päivän katsomalla Avatarta (anime, ei se sci-fi -leffa). äiti käski hakea jonkun sisustustaulun Vammalan kukkakaupasta, joten sinne piti lähtee, mutta sainpas haukattua happea edes vähän. Tuomas heitti, joten päästiin samaa matkaa. mokoma jätti itsekkin menemättä kouluun. johtuuko se siitä, että mä toimin ns. emokanana tässä suhteessa ja saan herran menemään kouluun, jos itse menen? enää ei oo niin huono ja ahdistunu olo kun eilen oli ja nyt hyvin levänneenä voin mennä hyvilläkin mielin kouluun. Nanna raukka on siellä koittanu selviytyä koulupäivästä ilman mua... 

I finally did my dishes and vacuumed the annoying crumbs on the floor but it needed a lot of will. after I had finished this cleaning up thing, I felt awesome. My teacher gave me a day off for special reasons and I spent it watching Avatar - the last airbender. mom told me to get one picture from the neighboring town and that was almost the only time I got some fresh air. I got a lift from my boyfriend so we went together. I'm not feeling as bad as I felt yesterday. I rested well and tomorrow I'm going to school on a good mood. hope my friend coped with the school day without me. 

siinä päivän fiilikset. huomenna katsoon lentopallopeliä :)

there were the feelings of the day. tomorrow to see a volleyball tournament :)

-jensku-

feeling weak. how long?

I want to tell you something.

I feel totally powerless and I can't help it. I have lost my joy of life but that doesn't mean I'm about to kill myself. Just want to talk the feeling out.

I was wondering if this feeling comes from higher power. My Father wants to tell me I'm nothing without him. I feel weak, so weak. I haven't lost my faith, only the way of life He wants me to live like. I'm not going to school tomorrow. I'll wait till Wednesday. Stress and worry have surrounded me and I can't get out without my Father. Please, be nice and pray for me. Close your eyes and just think of me. That's enough.

Last night I cried. I cried for my lost of joy, the true joy that only comes from God. Where did that lovely joyful girl go who I used to be? Where did the trust go? The love? I feel meaningless without the joy. I got nothing to be happy about if I don't have that amazing feeling.

Being powerless means you have no energy to do things. Even the dishes are hard to take care of. I have a boyfriend but I'm not sure if he understands. My allergy has taken the charge. And besides being lost in faith it's my weakness too. 

After over 10 years of being allergic to food ingredients it made me fragile. I wanted so hard to be normal girl who could eat everything she wanted. No. Once I even didn't get a birthday invite because that girl didn't know what I was allowed to eat. I have no hard feelings for that but it's a great example. During the times pass, I denied my allergy. I told myself I was healthy again but for nothing. Now, school and my family troubles have brought the allergy back even worse. Every time I stress something, it appears on my face. That annoys me. I want to feel pretty but I can't if that awful feeling doesn't go away. This is the way God is guiding me. Don't know the purpose but I'm sure about it. 

Sorry for this sad text. I wanted to talk to someone.

Blog never stops listening.

-jensku-

Oh my cheese - voihan juusto

 johan on ollu viikko. valehtelematta mulla on ollu tähän asti koko viikon joku kylässä. en valita. kieltämättä on mielenkiintosta, miten nää ihmiset päätyy aina mun tykö, jopa sellaset joita näkee semi harvoin tai muutenkin viettää liian vähän aikaa. taitaa olla se oman luukun vaikutus...

oh my cheese what a week. not complaining. to be honest, I've had someone at my place every single day of this week till now. the very interesting part here is how these people end up in my apartment, even those who I don't see so often or I just haven't spend time with so much lately. maybe it's the influence of an own apartment...

serkut, hyvät ystävät, "siskot", eno, poikaystävä. kaikki yhdessä eikä mitään ongelmaa. mulla oli hauskaa ja kuten kuvasta näkyy, oli mun vieraillanikin.

cousins, good friends, "sisters", uncle, boyfriend. all together and no problem. I had a great time and as you can see, my guests had too.

playin the doctor Who -game

pleasing your cousins is the most hard thing in the world.
the challenge is if they accept the people you are introducing.

anteeks tää kakka laatu - sorry the awful quality here

loppujen lopuks aina jotain unohtuu. serkku unohti sukkansa.

in the end every time something passes out of mind. my cousin forgot her socks.

tänään tulee 2kk täyteen poikaystävän kanssa. respectit mun kestämisestä tähän asti <3 

loma loppuu ja koulu kuumottaa. outch! 

holiday is ending and the school is creeping me out!

jensku

after a huge break; tulipas pitkä tauko

täytyy nyt kyllä myöntää olleeni laiskahkon puoleinen kirjottaja.. työssäoppimisen aikana ei ollut aikaa postailla ja vieläkin on Brittien vaihdon ajalta leiripostaus tekemättä, mutta kunhan taas saan tästä arjen käyntiin, niin kyllähän se sieltä tulee :)

okay, now I have to admit me being lazy so far with this writing.. during my working term I didn't have time to post here and still I'm having that UK exchange camp -post on progress but now I focus to get this posting on track and maybe the camp post will come out one day :)

kaikkee on ehtiny tapahtua kesän jälkeen ja ajattelin valaista syitä postausten hetkelliseen loppumiseen. olin siis työssäoppimassa Loimaalla yhdessä sisustusliikkeessä ja viihdyin oikein hyvin. itse koulu alko vasta 30.9. että ollaan tässä jo pari viikkoa koulussakin istuttu. heti ku tulin UK:sta takasin Suomeen, oli äiti haeskellu mulle kämppää ja nyt oon sitten asunu kohta jo pari kuukautta tässä omassa huushollissa! super exited!

well, a lot has happened after summer so I'm about to tell you some reasons for my momentary not-posting. I had a term at school when I have to search a place where I can work 8 weeks the profession I am studying now, which is interior designing. I worked in a little decorating boutique and it was really nice. my proper school started on 30th of September so I've been sitting in a proper school for a while. right after my come back from UK mom had found me an own apartment and now I've been living on my own for a couple of months! super exited!

onnistuin myös jotenkin saamaan itselleni uuden poikaystävän, joten kaiken kaikkiaan asiat on reilassa :)

I was also being lucky, 'cause during my moving in I somehow got myself a boyfriend so altogether everything is perfect :)

photos of my apartment comes after (when IKEA sends me my covers for the sofa), I just wanted you to know I haven't quit with this posting here ;)

it's autumn here

with all love

jensku

12 days to go.. 12 paivaa jaljella

puolessa valissa ollaan ja huomenna ohjelmassa on jonkin asteen museoita ja taas yokylailya. leiri alkaakin jo perjantaina ja siella sitten ulkoillaa oikein olan takaa :D mut kyl siit hauskaa tulee ^^

okay, we're on a half way and tomorrow we're going to a couple of museums and then for a sleep over. on Friday we'll go to the camp in Osmington Bay, to the South coast. it's an outdoor sports camp and we'll see how it goes there :D at least, there are lovely people ^^ 

tanaan kaytiin turistipuodissa mis oli kaikkee Manchester kamaa ja toki ostin postikortteja. ja magneetin :) syotiin joidenkin Lions Clubin jasenten kans kiinalaisessa. ruoka oli ihan semi hyvaa, mut seura aika vanhaa, jos ei oteta huomioon sita, et siel oli ma, Keiti ja Gabi. meil oli keskenamme ihan hupaisaa :D ruuan jalkeen poikettiin pikkuseen kiinalaispuotiin mis oli kaikkee ihan sairaan turhaa kamaa!! :D (kuvia alapuolella)

today, we were in a tourist shop where there were all kinds Manchester stuff and ofc i bought some postcards. and a magnet :) we ate Chinese food with some Lions Club members and the food was pretty good. company was great and we had very fun there. after the lunch we went quickly to a little Chinese shop which was full of every kind of Chinese little things. statues and chopsticks, etc. ... (photos under)

the tourist shop

the gate to the Chinatown!

at the Chinese shop of stuff..

Buddhas...

weird machine full of stickers! :D

Keti and her best friend 4 ever!! 

tokihan me vierailtiin viimisen kerran Primarkissa ja ostettiin Ketille kengat! (olihan ne kalliit, mut hyva laatuset :) ite ostin takin) tan jalkeen tehtiin pikkurilli lupaus, ettei menna shoppaileen piiiiiitkaan aikaan. ja kun me leirin aikana mennaan "ostoksille" porukalla (tyyliin kaks tuntia aikaa..) ni me vaan istuskellaan eika osteta MITAAN! tan illan pakkaaminen on tuottanu niin paljon ongelmia koska matkalaukut on lievasti sanottuna taysia? niin, ja tanaan aamulla ostettiin laheiselta ostarilta tuliaiset ^^

ofc we visited Primark for the last time and we bought shoes for Keti. (lovely shoes, bad prise but good quality :) i bought only a coat from Primark) after this last shopping we made a pinky promise that we won't buy anything for a long time. and when we are going shopping with the camp, we'll keep our eyes on each others and take care that none of us two will buy nothing but soooo little, tiny things. but packing all this stuff just is not my thing.. it costs sooo much trouble with everything! and ofc early in the morning we bought some souveniers for friends from the mall near us.

nyt meen jatkamaan pakkausta, joten hyvaa yota (taasen)! en kirjottelekkaan vahaan aikaan, kun en usko etta siella leirilla pystyy.. facebookista saa seurata mita tapahtuu, jos sieltakaan, jos ei loydeta wifia.

now i'm going to continue my packing and then to sleep. i won't write for a while coz i don't think that there is a possibility for that.. you can follow me on facebook if even there, only if we got the wifi.

 byeee!!! love u all ~Keti

-Jensku-